Etsi
  • Laura Karlin

Yrittäjän vapaudessa kasvanut

Olen aina ollut allerginen kahdeksasta neljään –elämälle. Kokopäiväisissä palkkatöissä olen ollut vain joitakin kesiä elämästäni. Töitä olen tehnyt kuitenkin aina 14-vuotiaasta asti, joten pelkästä joutenolosta eivät ole elinvuoteni sentään täyttyneet. Miksi sitten kammoksun säännöllisiä työaikoja?



Kun lähdin lapsena aamuisin kouluun, jäivät vanhempani usein vielä nukkumaan kotiin. Päivällä isi kävi asioilla ja kaupassa. Kun tulin koulusta, ruoka oli aina valmis. Toisin kuin monen muun vanhemmat, äitini oli välillä vähän turhankin aktiivisesti mukana kouluni ja harrastuksieni tapahtumissa ja reissuilla.


Isäni on toiminut yli 30 vuotta puhelinmyyjänä soitellen myyntipuheluitaan ympäri Suomen ja maailman. Olen kuullut hänen ystävällisen myyntipuheensa tuhansia kertoja huoneeni seinän läpi ja lukenut milloin keittiön pöydässä, milloin saunassa niitä kymmeniä isin myymiä eri lehtitalojen lehtiä, joita meille tuli kotiin pinokaupalla.


Ei siis ihme, että olen aina ollut kiinnostunut sekä sanoista että kuvista. Eikä myöskään ihme, että minusta tuli yrittäjä, joka pitää siitä, että töitä voi tehdä kotoa ja silloin, kun itse haluaa.



Puhelinmyyjä ei ole niitä ammatteja, jotka kirjoitetaan ystäväkirjan kohtaan toiveammattini tai jotka nousisivat arvostetuimpien ammattien listalla kärkikahinoihin, päinvastoin. Muistan jopa isäni itsensä sanoneen joskus, että voin hyvin sanoa kavereilleni, että hän on lehtimies. En sanonut.


Olkaamme mitä mieltä tahansa puhelinmyyjistä, niin puhelinmyyjiäkin voi olla erilaisia. Ja isäni oli siinä erittäin hyvä – tai on vieläkin, mitä hän nyt vielä silloin tällöin eläkepäiviltään soittelee vanhoille asiakkailleen.


Kuulin monta kertaa seinäni läpi, kuinka isin ääntä kehuttiin ja ehdottipa joku hänelle sillä perusteella jopa poliitikon uraa! Hauskimman kuulemani puhelun isi soitti Letku-nimiselle paikkakunnalle ja se meni suunnilleen näin:


”…onko teillä pysynyt osoitetiedot siellä Letkun päässä samoina?”


Pitkä hiljaisuus.


”Siis siellä Letkussa, ei letkun päässä.”


Naurua.


Äitini oli myös pitkään töissä isäni yrityksessä. Vanhempani kirjoittelivat ja postittivat tarjouskortteja milloin keittiön pöydän ääressä, milloin olohuoneessa televisiota katsellen ja usein osallistuin itsekin työrupeamaan.


Parasta vanhempieni yrittäjyydessä oli se, että saatoimme viettää koko kesän mökillä kaikki kolme, sillä vuoden työt oli tehty niinä pimeinä arki-iltoina, kun lehdentilaajat kökkivät kodeissaan.


Nykyisessä ammatissani en pysty samaan, sillä valokuvausalalla kesä on sesonkiaikaa. Silti nautin suunnattomasti siitä vapaudesta, minkä yrittäjyys minulle antaa. Voin mennä päivällä kummitytön kanssa vauvauintiin, kuljeksia yksin museoissa tai käydä treenaamassa tyhjässä kuntosalissa ja tehdä työni sitten, kun itse haluan ja asiakkailleni sopii.


Ja kun päätän lähteä kuukaudeksi Afrikkaan, ei minun tarvitse kysyä esimieheltäni lupaa, sillä hän olen minä!


Kuvat: Tiuku Pennola

Edit: minä


#lkarlincreative #valokuvaus #yrittäjyys #naisyrittäjä #valokuvaajahelsinki

0 katselukertaa

info@lkarlin.com

+358-44-9755295

 

© 2020 L. Karlin Creative

  • Facebook
  • Instagram